Siirry suoraan sisältöön

Tarujen tunturit vai totta toinen puoli

  • tehnyt
Tarujen tunturit

Mitä ovat tarujen tunturit? Varsinainen tarujen tunturi on tietenkin Saana, josta kertoo Haltin häät jopa musiikin mukaisesti. Jokaisella tunturilla on oma tarinansa, mutta miten näitä tarinoita pitäisi parhaimmalla tavalla lukea ja nauttia siitä, että ymmärtääkin lukemansa? Tarut ovat aina taruja, mutta yleensä niissä on totta toinen puoli. Lukemalla ne ovat viihdyttäviä, mutta kun käy tutustumassa tarkemmin itse luontoon ja näkee kaiken paikanpäällä, voi ymmärtää tarun hiukan syvällisemmin.

Tarujen tunturit Halti, Saana ja Malla

Näiden kolmen tunturin tarut ovat useimmille tuttuja. Siitä on kerrottu kirjassa, mutta myös laulussa, joka kertookin tarinan hyvin suoraviivaisesti. Se näistä tuntureista tekeekin kiehtovia ja kun tarinaan on perehtynyt, on tunturikin pakko nähdä omin silmin. Miten matkan voi tehdä niin, että siitä nauttii kaikkein eniten sekä saa myös jotakin lisää itse tarinalle?

Jos tarkemmin ajattelee esimerkiksi laulun sanojen mukaisesti, niin hyiset tapahtumat tuskin tapahtuvat keskellä kesää vaan syksyn tai kenties talven aikana. Siispä retki näiden upeiden tuntureiden luo on hyvä ajoittaa syksyllä, jolloin voi paremmin aistia häät. Maisema on täynnä väriloistoa, mutta silti laet erottuvat hyvin kaiken loiston keskeltä. Kilpisjärvi, Mallan kyyneleet, ei ole vielä jäässä. Siinä hetkessä näkee, miten Malla edelleen vuodattaa kyyneleitä. Putous on nimeltään Kitsiputous. Paremminkin se on sarja putouksia, eikä vain yksi.

Kun matkan tekee syksyllä, voi jo tuntea kylmenevän ilman, jolloin voi täydellisesti kuvitella, miten viima on noussut sekä kylmyyden voimasta Kilpisjärven rantaan jähmettyneet Saana ja Malla ovat tunteneet menetetyn rakkauden. Tarujen tunturit näyttäytyvät syksyisessä loistossaan täydellisinä. Onko tarina lopunperin totta vai tarua, sen voi jokainen itse päättää nähdessään nämä upeat tunturit, putouksen sekä Kilpisjärven. Tarinassa on kuitenkin samaa jännitystä kuin siinä, mitä online casino tarjoaa ajankuluksi. Sieltä voisi kenties saada Lapin matkaa varten hiukan matkakassan täydennystä.

Rinnemies Ylläksellä

Hieman toisenlainen tarina liikkuu Ylläksellä. Rinnemiehestä liikkuu huimia tarinoita eikä aina voi olla täysin varma, onko kyseessä todellinen hahmo vai täydellinen legenda. Rinnemiehen työnkuva onkin varsin laaja. Hän hoitaa rinteiden kunnossapidon, neuvoo lumilautailijoita ja laskettelijoita sekä lisäksi hänellä on laaja paikallistuntemus. Hän on tarinoiden mukaan todellinen luonnonlapsi ja tuntee rinteet kuin omat taskunsa. Neuvoa voi kysyä asiasta kuin asiasta ja mielellään hän konsultoikin.

Rinnemies kertoo mielellään ensimmäisestä hissistä, jonka toiminta alkoi vuonna 1956. Yläasemanvalvojana toimi henkilö, joka hoitaa tehtävää edelleen, vaikka kyseistä hissiä ei enää olekaan. Jäljelle on jäänyt vain ränsistynyt ja hatara puinen koppi. Mielenkiintoinen pieni yksityiskohta on se, että ainoastaan Rinnemies on tavannut tämän valvojan, kukaan muu ei ole häntä kohdannut. Totta vai tarua, mutta kieltämättä hyvin mielenkiintoinen tarina. Entä jos Ylläs on jonakin vuonna paras hiihtokeskus, selviääkö silloin molempien henkilöllisyys?

Rinnemiehen omasta mielestä suksilla oleminen on kaikkein mielenkiintoisinta ja niinpä hän tuikkaa sukset jalkaansa aina silloin kuin voi sekä livahtaa leveille rinteille tai sinne, missä ei tehtyjä uria ole lainkaan. Auringon nousun ja laskun aikana pitää olla liikkeellä, jos aikoo tämän hahmon nähdä suksilla. Kotitunturi on kuitenkin aina kotitunturi ja kevät on parasta aikaa viettää siellä. Päivä on jo pidentynyt ja voi nauttia kevään tunnelmasta. Saman voi kokea syksyllä lokakuussa, jos silloin tulee kunnon lumet ja pääsee jo nauttimaan rinteistä. Kesästä hänellä ei ole kokemusta, koska hän elää talvesta. Niinpä niin, tästäkin tarinasta jää kaikki vastuu lukijalle!

Avainsanat: