Asuntosijoittaminen tarjoaa konkreettisen ja usein vakaaksi koetun tavan kasvattaa varallisuutta, mutta sen kannattavuus vaihtelee alueittain. Sijoitusasunnot eroavat paitsi hintatasoltaan pohjoisen Suomen tuntureiden läheisyydessä ja eteläisen sekä Varsinais-Suomen kaupunkikeskuksissa, mutta eroja on myös kysynnässä ja vuokratuotoissa.
Etelä-Suomi ja Varsinais-Suomi voidaan katsoa monilta osin alueksi, jotka ovat asuntosijoittamisen vetureita. Helsinki, Espoo, Turku ja Tampere muodostavat alueen, jossa väestönkasvu, työpaikkojen keskittyminen ja opiskelijavirrat luovat kysyntää vuokra-asunnoille. Sijoittaja voi luottaa siihen, että asuntojen arvonnousu on pitkällä aikavälillä positiivista huolimatta siitä, että markkinat heiluvat. Näissä paikoissa asunnon myynti käy yleensä nopeasti, ja vuokralaisen löytäminen ei ole ongelma.
Pohjoisessa asuntosijoittamisessa voi tulla kylmää kyytiä ja lunta tupaan
Pohjoisessa Suomessa tilanne on toisenlainen. Tunturialueet, kuten Levi, Ylläs ja Ruka, eivät ole perinteisiä asuinalueita vaan matkailukeskuksia, ja niissä kysyntä on kausiluonteista. Vuokratuotto voi olla erittäin hyvä sesonkiaikoina, mutta tyhjät kuukaudet syövät kannattavuutta. Lyhytaikainen vuokraus voi olla toisaalta mahdollisuus, mutta sijoittajan pitää ymmärtää kuinka se toimii.
Suurissa pohjoisissa kaupungeissa kuten Oulussa väestökehitys on yhä Kasvusuunnassa, osa erityisesti teknologiasektorin ja yliopiston vaikutuksesta. Toisaalta pienemmissä kunnissa taantuma ja muuttotappio voivat heikentää pitkäaikaisia tuotonäkymiä. Tunturialueiden läheisyydessä, esimerkiksi Rovaniemen ulkopuolella, kysyntä on usein erityisesti lyhytaikaista matkailuvuokrausta varten.
Etelän ja Varsinais-Suomen kaupunkikeskuksissa asuntosijoittaminen taas on parhaimmillaan pitkäjänteistä. Turun, Tampereen ja Jyväskylän kaltaiset opiskelijakaupungit ovat pullollaan mahdollisuuksia pienille yksiöille ja kaksioille. Niissä vuokrakysyntä on lähes jatkuvaa. Näillä alueilla kilpailu on kovaa, ja tuottojen optimointi vaatii tarkkaa markkinaseurantaa. Vuokrataso on korkea, mutta niin ovat myös hankintahinnat. Tuotto ei tämän vuoksi voi olla kovin korkea.
Pohjoisessa sijoittaminen vaatii erilaista ajattelutapaa, kuin etelässä. Sijoituskohteet ovat usein lomahuoneistoja tai mökkejä, jotka tuovat omat kulunsa ja kustannukset. Lyhytaikainen vuokraus tarkoittaa myös verotuksellisia ja hallinnollisia eroja, joista on pakko ottaa selvää etukäteen, ennen kuin lähtee tälle tielle. Pohjoisen alueen ja tunturialueiden sijoittaja toimii myös matkailualan yrittäjänä sijoittajan roolin ohella. Tämä voi olla loppupelissä ehkä palkitsevaa, mutta se vaatii aikaa ja osaamista.
Erilaiset riskit vaativat erilaista osaamista
Riskienhallinta on joka puolella Suomea asuntosijoittamisessa keskeinen osaamiskyky, mutta riskit ovat erilaisia. Etelässä riskit voivat liittyä markkinoiden heilahteluun ja korkotason nousuun, jotka voivat vaikuttaa sijoittajan kassavirtaan. Pohjoisessa riskit näkyvät usein matkailun vetovoimassa ja siihen liittyen hyvässä säässä. Jos lunta ei talvella tulekaan toivotunlainen määrä (joulumatkailijat ja laskettelijat haluavat luonnollisesti lunta maahan) tai matkailijavirrat vähenevät, vuokratuotto voi romahtaa. Matkailijat haluavat tulla myös katsomaan revontulia, joten pilvisiä ilmoja ei toivota. Viime vuosina matkailijoiden osuus on kasvanut, joten jos sijoitusasunnon alue kehittyy samaan aikaan, tuotto voi kasvaa paremmaksi kuin etelässä.
Sijoittajan oma osaaminen ja “profiili” vaikuttaa siihen, kumpi alue sopii hänelle paremmin. Jos tavoitteena on vakaa, ennustettavat tulot ja sijoituksena toimivan asunnon arvonnousu, etelän ja Varsinais-Suomen kaupunkikeskukset ovat luonteva valinta. Ne tarjoavat jossain määrin turvallisuutta ja helppoutta, vaikka tuottoprosentti ei ole korkein. Jos taas sijoittaja on valmis ottamaan enemmän riskiä ja näkee mahdollisuuden matkailun kasvussa, pohjoisen tunturialueet voivat olla houkuttelevia. Niissä on potentiaalia korkeaan tuottoon, mutta vaativat aktiivista kykyä sopeutua kausivaihteluihin.
Suomen asuntosijoitusmarkkina on monipuolinen, ja alueelliset erot tekevät siitä kiinnostavan, mutta myös haastavan, varsinkin ensikertalaiselle. Vaikka ajat ovat mitä ovat, voivat etelän kaupunkikeskukset edustaa vakautta ja pitkän aikavälin arvonnousua, kun taas pohjoisen tunturit tarjoavat mahdollisuuden erikoistumiseen ja korkeampaan tuottoon sesonkien ehdoilla. Molemmissa on omat mahdollisuutensa. Asuntoon sijoittavan kannattaakin ottaa haltuun sellainen strategia, joka sopii hänen tavoitteisiinsa ja riskinsietokykyynsä. Asuntosijoittaminen Suomessa ei ole yhden kaavan tai metodin mukaista, vaan se vaatii ymmärrystä markkinoiden monimuotoisuudesta sekä yllätyksellisyydestä, ja kykyä tehdä päätöksiä näiden perusteella.